©Timo Ahjos 30.4.2011
Artikkeli on kopioitu blogista timontti.blogspot.com

 

Kuulumisia 1.1.2011 alkaen

Raportti kahdenneltatoista sairaalaviikolta: pääsiäisestä vappuun

Akuutissa sairaudessani ei tapahtunut mitään hoitosuunnitelmasta poikkeavaa. Muita tapahtumia oli paljon, mutta niistä vain osa on sellaisia, joista voin julkisesti kertoa.

Pääsiäislauantaina kirjoittamani edellisen viikkoraportin lopussa kerroin, miten pääsiäinen oli siihen mennessä muuttanut sairaalan normaalia rutiinia. Sunnuntaina olisi tavallisen ruokalistan mukaan pitänyt olla lounaalla stroganoffia, mutta pääsiäisen vuoksi tarjottiin herkullista lampaanlihaa. Lisäksi saimme sekä jälkiruoan että iltapäiväkahvin, vaikka normaalisti lauantaisin ja sunnuntaisin tarjoillaan lounaan kanssa vain iltapäiväkahvi (tai tee ja pulla tai pala kakkua). Pääsiäismaanantainakin lounaan pääruoka oli tukevampi kuin viikkolistalla mainittu. Jälkiruokana oli 100 g purkillinen Kymppi-mämmiä vispikerman kanssa ja lisäksi suklaamuna. Pääsiäisen pyhinäkin oli muutaman kerran levitteenä Alpro Soya -kasvisrasvaa, mutta sen jälkeen on ollut taas voita.

Tätä raporttia kirjoitan vapun aattona, joka sattui tänä vuonna lauantaiksi. Päiväsalia ja käytävää on koristeltu hillitysti ilmapalloin ja serpentiinein. Iltapäiväkahvin yhteydessä tarjoiltiin leivonnaisena vaalean punaisella sokerimassalla päällystetty donitsi ja ylimääräisenä juomana lasillinen simaa. (Tavallisia virvoitusjuomia ja mehuja täällä saa joka päivä sen mukaan, mitä kukin potilas pyytää. Minä tilaan yleensä Novellea ja Jaffaa.) Päivällisen pääruokana olisi listan mukaan ollut nakki-juureskeitto, mutta se oli korvattu nakeilla ja muusilla, mitä ilmeisesti pidetään perinteisenä vapun aaton ruokana.

Sairauskokemus:

Olen täällä nyt suojassa ulkomaailman bakteereilta. Bakteerivastustuskyvystä huolehtivia valkosoluja eli neutrofiilejä on ollut joka aamu vähemmän kuin 1/30-osa terveen ihmisen viitearvojen alarajasta. Menossa on siis hoitosuunnitelman mukainen kolmannen hoitojakson matalasoluvaihe. Lääkityksenä saan joka aamu kahta antibioottia tiputettuna katetrin kautta keskuslaskimoon. Hoitojakson alussa saamani solunsalpaaja- eli systostaattihoito vähentää vielä edelleenkin myös punasolujen ja verihiutaleiden määrää tai luuydin ei ole vielä toipunut niitä tuottamaan. Molempien tiputusraja saattaa alittua huomenna. Tänään päättyneellä 12. sairaalaviikolla hemoglobiini oli korkeimmillaan 93 ja tänä aamuna vain 81, kun terveen miehen viitearvojen alaraja on 134. Minulla on siis voimakas anemia eli aivot ja lihakset saavat happea vain niukasti. Sen vuoksi en jaksa lukea paljon muuta kuin Hesarin kiinnostavimmat artikkelit ja kirjoittaa vain tämän viikkoraportin, joka etenee hyvin hitaasti. Tämän kirjoittamiseen meni käytännöllisesti katsoen koko päivä. Aloitin jo aamupäivällä. Tekstin loppuun tulee valmistumisen kellonaika, jonka jälkeenkin vielä suoritan tarkastusluentaa ja korjailen virheitä. Kuumetta, ripulia tai muitakaan vaivoja ei ole ollut - paitsi jäljempänä kuvattu kipu oikean jalan varpaissa.

Verihiutaleet eli trombosyytit ovat verituotteina hyvin lyhytikäisiä. Siksi SPR:n veripalvelu piti verenluovutuspaikkoja auki myös pääsiäislauantaina ja maanantaina ja julkaisi Helsingin Sanomissa ilmoituksia, joissa ihmisiä pyydettiin luovuttamaan verta silloinkin. Minulla oli pääsiäissunnuntain aamuna verihiutaleita vain 8 mittayksikköä, kun tiputusraja on 10 ja terveen ihmisen viitearvojen alaraja on 150. Verihiutaleiden tehtävänä on tyrehdyttää verenvuodot. Niiden puute voi johtaa esim. sisäisen verenvuodon aiheuttamaan kuolemaan.

Varauduin henkisesti siihen, että joudun odottamaan verihiutalepusseja pääsiäispyhästä johtuen tavallista pidempään. Niitä annetaan yleensä kaksi pussia kerrallaan. Yhdessä pussissa on "4 yksikköä" eli lahja neljältä verenluovuttajalta. Yllättäen ne tulivatkin paljon nopeammin kuin edellisellä kerralla, joka oli tavallisena arkipäivänä. Selitykseksi kerrottiin, että minulle sopivat pussit olivat valmiina tämän sairaalan verikeskuksessa eikä niitä tarvinut tilata SPR:stä saakka. Sitäpaitsi verikeskuksen ja tämän osaston välillä on kuulemma nopea putkipostiyhteys. Toisen pussin viimeinen käyttöpäivä oli pääsiäissunnuntai ja toisen pääsiäismaanantai. Ne oli kerätty edellisen viikon tiistaina ja keskiviikkona luovututetusta verestä. Käyttöaika on siis todella lyhyt eli vain 5 päivää luovutuspäivän jälkeen.

Tällä viikolla minulle tehtiin ensimmäisen kerran sydämen ultraäänikuvaus ja hampaiston röntgenkuvaus. Kummankin tarkoituksena oli tutkia, onko minulla edellytyksiä selvitä hengissä seuraavasta, kesäkuussa alkavaksi suunnitellusta hoitojaksosta. Sydämestä ei löytynyt estettä suunnitellulle rankalle hoidolle. Hampaista löytyi korjattavaa. Bakteeri- ja verenvuotoriskin vuoksi niille ei voida kuitenkaan tehdä mitään ennen kuin sekä neutrofiilien että verihiutaleiden määrät ovat nousseet normaalitasolle. Ilmeisesti saan täältä lähetteen Kirurgisessa sairaalassa toimivalle Suu- ja leukasairauksien poliklinikalle, missä kaikki tarvittavat toimenpiteet tehtäneen yhden käynnin aikana. Hampaiden ja ikenien pitää olla kunnossa ennen seuraavan hoitojakson alkua.

Ankara kipu oikeassa jalassa:

Söin heinäkuusta 2009 alkaen noin 600 kapselia talidomidia. Se lääkitys lopetettiin 14.1.2011, kun ensimmäinen hoitojakso sairaalan vuodeosastolla alkoi. Yksi talidomidin hyvin yleisistä haittavaikutuksista on perifeerinen neuropatia, joka voi tuoteselosteen mukaan johtaa pysyvään ja kivuliaaseen invaliditeettiin. Minulla on jo kauan ollut neuropatian oireita jaloissa ja hiukan sormissakin. Jaloissa se on edennyt niin pitkälle, etten tunne, onko minulla sukat tai kengät jalassa vai olenko paljain jaloin. Koko ajan tuntuu sen tapaiselta kuin molemmissa jaloissa olisi puoleen sääreen ulottuvat tiukat jalkineet.

Tammikuussa päättyneen talidomidikuurin aikana minulla oli usein iltaisin nukkumaan mennessä jaloissa selvää kipua. Pääsiäismaanantaina sellaista kipua alkoi taas tuntua oikean jalan varpaissa, mutta nyt jo aamusta alkaen. Päivän mittaan kipu yltyi. Yritin parantaa varpaiden verenkiertoa nousemalla monta kertaa varpaillaseisontaan, stepperiä käyttäen ja kävellen käytävällä siten, että jalkaterä taipuu varpaiden juuresta. Kävely oli kuitenkin erittäin kivuliasta ja kipu tuntui pahenevan iltaa kohti. Viimeisenä itsehoitokeinona ennen sairaanhoitajan kutsumista päätin vielä kokeilla varpaiden verenkierron edistämistä lämpimällä vedellä käsisuihkulla.

Kun riisuin sairaalan valkeat putkisukat, kivun syy selvisi. Sukan kärjessä oli vahvaa siimamaista ompelulankaa, joka oli kiertynyt tiukasti kolmen varpaani ympärille. Ne varpaat olivat sen näköiset kuin kasvava puu, jonka ympärille on joskus monta vuotta sitten sidottu nailonköysi ja jätetty siihen. Lanka oli siis pureutunut syvälle kolmen varpaan sisään, mutta kuitenkin aiheuttamatta verenvuotoa. Heti kun sain langan irroitetuksi varpaista, kipu hellitti ja varpaat alkoivat palautua normaaliin paksuuteensa. Siinä vaiheessa kutsuin sairaanhoitajan katsomaan varpaitani, jotta edes yksi silminnäkijä ehti nähdä langan varpaisiini tekemät painaumat.

Sosiaalinen elämä:

Täällä sairaalassa minulla on sellaista kovasti kaipaamaani sosiaalielämää, mitä minulla ei nykyisin ole missään muualla. Käytännössä se on rentoa kiireetöntä yhdessäoloa ja leppoisia keskusteluja muiden potilaiden kanssa sekä henkilökunnan kanssa. Henkilöstöllä on tietysti paljon työtehtäviä, mutta kyllä heilläkin on usein tilaisuus jäädä ainakin muutamaksi minuutiksi juttelemaan. Ilmeisesti jonkin verran keskustelua potilaiden kanssa kuuluu hoitajien päivittäiseen työhönkin.

Olen tällä hoitojaksolla kahden hengen huoneessa. Kuluneella viikolla minulla oli kaksi eri huonekaveria, jotka molemmat olivat alle viikon pituisella vuodeosastokäynnillä. Keskinäinen jutustelu antoi molemmille osapuolille paljon mielenkiintoista ja hyödyllistäkin lisätietoa monesta eri asiasta. Jälkimmäinen huonekaverini kotiutettiin eilen eli vappuaaton aattona. Suunnitelman mukaan seuraava huonekaveri tulee vasta vapun jälkeisenä maanantaina, mutta päivystyspoliklinikan kautta voi tulla joku kiireellinen tapaus milloin tahansa, vaikka kello kahden aikaan yöllä. Senkin olen jo kerran kokenut.

Juuri kun olin ehtinyt kirjoittaa tähän, että vaimoni on ollut kolmannella hoitojaksolla ainoa vierailija ja hänkin on voinut oman flunssansa ja muiden velvollisuuksiensa vuoksi käydä vain muutaman kerran eikä pääse tänne ollenkaan vappuna, yksi ystäväpariskunta käväisi yllättäen pikavisiitillä. Se oli mukava yllätys. Muuten minua on tänään vapun aattona harmittanut se, että ainutkertainen tilaisuus pitää tässä omassa "sairaalayksiössä" ikimuistoiset pienet vappubileet (vaikkapa vaimon kanssa kahden kesken) menee hukkaan. Päiväsalistakaan ei nyt löydy juttuseuraa, kun siellä eräät potilaat syövät pitsaa tms. ja katsovat jääkiekkoa yhdessä läheistensä kanssa.

Seuraavalla hoitojaksolla olenkin sitten jo toisella osastolla, missä on vähemmän vapautta. Siellä voi keskustella muiden potilaiden kanssa vain puhelimitse tai sähköpostitse, jos on vaihdettu yhteystietoja etukäteen. Henkilökunnalta ei saa toisten potilaiden nimiä eikä puhelinnumeroita. Sillä osastolla jokaisen potilaan täytyy pysyä omassa huoneessaan eikä saa lähteä edes käytävälle kävelemään. Päiväsalia sillä osastolla ei edes ole.

Telenovela / televisiojatkokertomus "Lemmen viemää" (Sturm der Liebe):

Minua on kovasti harmittanut, että lauantai-illan saksalaisia suosikkisarjojani Kettu, Kahden keikka ja Syyttäjä ei ole esitetty pitkään aikaan. Tällä viikolla ei tullut edes Siskaa. Senpä vuoksi katsoin alkuviikosta toisentyyppistä saksalaissarjaa ja jäin koukkuun. Sen myötä olen oppinut uuden espanjan kielestä peräisin olevan sivistyssanan "telenovela", jota näkee käytettävän myös suomenkielisessä tekstissä. Sanatarkka käännös olisi ehkä "televisionovelli", mutta telenovela ei ole mikä tahansa novelli, vaan sen määritelmään kuuluu myös tietynlainen aihe ja rakenne. Ollakseen telenovela, ohjelmalla pitäisi olla ennalta rajoitettu pituus, vaikkapa 150 jaksoa. Jos tarina jatkuu periaatteessa loputtomasti, se ei ole telenovela vaan "saippuasarja".

Löytämääni sarjaa on esitetty Suomessa Sub-tv:ssä jo vuodesta 2007 alkaen. Siitä esitetään vajaan tunnin pituinen jakso jokaisena arki-iltana ja uusintana seuraavana arkiaamuna. Eilen illalla esitettiin jakso 885. Kuusi viimeistä jaksoa on katsottavissa myös netin kautta sivustolla www.katsomo.fi . Sarjan nimi on "Lemmen viemää" ("Sturm der Liebe"). Se kertoo baijerilaisissa alppimaisemissa olevan hienon hotellin omistajasuvun ja henkilökunnan sekavista ihmissuhteista, joihin liittyy paljon rakastumisia ja rikoksia. Tuottaja ilmoittaa sarjan olevan telenovela, mutta sitä eivät kaikki hyväksy, koska sarja on venynyt niin pitkäksi. Sitä on pidennetty jo useita kertoja tuotantokausi kerrallaan. Saksassa esitettiin eilen jo jakso 1290. Tarinan keskeisin rakkaustarina ja osa keskeisimmistä roolihahmoista on kuitenkin vaihtunut tuotantokausittain. Sillä perusteella kunkin tuotantokauden tuotos ehkä täyttää erikseen telenovelan määritelmän.

Olen siis seurannut sarjaa vasta jaksosta 880 alkaen eli yhden viikon. Ymmärtääkseni paremmin tarinan juonta ja erilaisia viittauksia vanhoihin tapahtumiin, yritin eilen löytää netistä vanhoja jaksoja. Löysin niitä vain YouTubesta, minne eri henkilöt ovat niitä tallentaneet. Siellä on kuitenkin vain alle 10 minuutin pituisia pätkiä, mikä oli aiemmin YouTuben asettama aikarajoitus. Videonpätkät on siellä nimetty sekavasti ja selausvaiheessa monien katkaistuna nimenä näkyy vain sarjan nimi. Lisäksi jotkut kohtaukset ovat YouTubessa moneen kertaan eri henkilöiden eri nimillä tallentamina. YouTube osoittautui siten käytännössä mahdottomaksi välineeksi selvittää tarinan juonen aiempia vaiheita. Onneksi löysin tänä aamuna googlaamalla paremman tietolähteen, missä on kunkin roolihahmon lyhyt verbaalinen kuvaus: http://fi.wikipedia.org/wiki/Lemmen_viemää

Paluu näiden kopiosivujen tai blogin timontti.blogspot.com kansilehdelle.