Tämä artikkeli korvaa 26.10.2024 julkaisemani artikkelin kahden puhelimen taktiikasta. Siirryin uuteen käytäntöön heinäkuussa 2025 kahdesta syystä: Luulin, että vuonna 2018 ostamani peruspuhelimen akku ei ota enää latausta. Kun olin ostanut uuden peruspuhelimen, en saanut peruspuhelimen muistiin tallentamiani puhelinnumerotietoja kopioiduiksi SIM-kortille ja sen mukana uuteen puhelimeen. Siksi siirryin tässä artikkelissa kuvattuun käytäntöön.
Minulla on siis ollut käytössä kaksi puhelinta, joista käytän nimityksiä älypuhelin ja peruspuhelin. Edellisessä on Android käyttöjärjestelmä ja yli 100 asennettua sovellusta. Jälkimmäinen on tähän saakka ollut vuonna 2018 ostamani NOKIA 3310-3G. Siinä on MOI-puhelinliittymä, jonka numeron olen antanut kaikkiin paikkoihin, minne puhelinnumero on pitänyt ilmoittaa. Yllättäen huomasin nyt heinäkuussa 2025, että peruspuhelimen akku ei ota enää ollenkaan latausta. Se oli niin vakava asia, että hyvin nopeasti tilasin uuden peruspuhelimen. Vähän sen jälkeen kuitenkin huomasin, että latausongelma ei johtunutkaan puhelimesta vaan latausjohdosta! Käytin lataukseen sellaista haaroittavaa jatkojohtoa, jonka päässä on 3 pistorasiaa. Kun siirsin laturin saman johdon päässä toiseen pistorasiaan, puhelimen akku latautui 100% lataukseen muutamassa tunnissa.
En kuitenkaan peruuttanut uuden peruspuhelimen tilausta, koska tuo vanha toimii vain 3G-verkossa, josta ollaan yleisesti pian luopumassa. Saksassa ja Ruotsissa ei enää ole 3G-verkkoa ja Suomessakin Elisa on sen jo lopettanut. Minun MOI-liittymä käyttää DNA:n verkkoa, jossa 3G vielä toimii ehkä vuoden 2028 loppuun saakka. Uusi peruspuhelimeni on NOKIA 3210-4G.
Mikä pakotti muuttamaan taktiikkaa?
Ensin ajattelin toimia uuden peruspuhelimen kanssa ihan samalla tavalla kuin ennenkin, mutta sitten törmäsin ongelmaan: Kun olin siirtämässä SIM-kortin vanhasta peruspuhelimesta uuteen, en saanut vanhan puhelimen muistissa olleita puhelinnumerotietoja kopioiduksi SIM-kortille. Niiden näppäily pienen puhelimen näppäimistöllä olisi ollut erittäin suuri ja ikävä työ. Siksi otin nyt älypuhelimen sellaiseksi puhelimeksi, jota käytän puheluihin ja tekstiviesteihin. Siinä on nyt se puhelinnumero, jonka olen ilmoittanut kaikkialle. Älypuhelimen SIM-korteilla ei kuitenkaan toimi mobiilivarmenne, joten siihen tarkoitukseen tarvitsen sen peruspuhelimen.
Uusi käytäntöni on nyt tällainen
- Motorola/Android -älypuhelimessa on kaksi SIM-korttia:
SIM1 = DNA mobiilidatakortti, jossa on "Matkanetti"-liittymä, mutta ei puhelinnumeroa.
SIM2 = MOI-puhelinliittymä, jota käytän puheluihin ja tekstiviesteihin. Ennestään tutun puhelun tai tekstiviestin vastaanottajan valitsen Androidin "Puhelin"-sovelluksen kohdasta "Kontaktit", joka avaa Googlen "Yhteystiedot"-toiminnon. Siellä on ennestään kaikki aiemmin tietokoneella syöttämäni ja nyt myös aiempaan peruspuhelimeeni tallentamani ja siitä eilen Googlen yhteystietohin syöttämäni yhteystiedot. - Nyt on vielä testaamatta, näyttääkö puhelin soittajan tai tekstiviestin lähettäjän nimen, jos se on edellä mainituissa kontakteissa.
- Uudessa NOKIA 3210-4G -peruspuhelimessa on Telian SIM-kortti. Sitä tarvitsen lähinnä vain mobiilivarmenteeseen, jota ei ole älypuhelimen SIM-korteilla. Sillä voi kyllä myös soittaa ja lähettää tekstiviestejä, mutta siihen ei voi ladata mitään sovelluksia, koska siinä ei ole Android-käyttöjärjestelmää. Pidän sitä yleensä äänettömänä, jolloin siihen tulevat puhelut eivät häiritse. Jos soittaja antaa puhelimen soida tarpeeksi kauan, Telian vastaaja vastaa ja oma ääneni kertoo toisen puhelimeni numeron. Telia ilmoittaa tekstiviestillä vastaamattomista puheluista ja jätetyistä ääniviesteistä. Jos käytän tätä puhelinta herätyskellona, silloin täytyy muistaa kytkeä äänettömyys pois päältä!
- Vuonna 2018 ostamani NOKIA 3310-3G -peruspuhelin on nyt jäänyt tarpeettomaksi ja sen voisi viedä kierrätykseen. Siinä ei ole enää SIM-korttia, mutta sen muistissa on yhteystiedot, joita en onnistunut kopioimaan uuteen peruspuhelimeen siirtämälleni SIM-kortille. Muistissa on myös paljon tekstiviestejä sekä tietoja soittamistani ja saapuneista puheluista. Sitä voisi myös edelleen käyttää mm. herätyskellona, sekuntikellona, ajastimena, kalenterina, laskimena ja taskulamppuna. Siis kaikki ne toiminnot ovat edelleen käytettävissä, jotka eivät vaadi SIM-korttia. Luultavasti myös hätäpuhelun numeroon 112 voisi soittaa. Ja akkukin toimii edelleen ongelmitta.